Pettuleivästä yltäkylläisyyteen
Sodan aikana ja sotien jälkeen isovanhempamme ja vanhempamme elivät niukkuuden ja yksinkertaisten tapojen aikaa. Leipä oli otettava, mistä sitä sai; kun ei ollut viljaa, syötiin pettuleipää, kun ei ollut lihaa, syötiin kalaa, jos järvi sattui olemaan lähellä, kun ei ollut vihanneksia, syötiin oman maan pottuja ja lanttuja ja metsän antimia kerättiin talven varalle. 60-luvulle saakka olimme omavaraisia, söimme terveellisesti ja olimme suhteellisen terveitä. Jos paikkoja kolotti, otti mummu tai vaari Hota-pulveria. Jos lapsille nousi lämpö, laitettiin kylmä kääre otsalle ja vatsalle kuumetta alentamaan, jos vatsakipuja, annettiin vesiperäruiske. Sellaista ennen.
Mitä sitten tapahtui? 1960-luvulla elintarviketeollisuus aloitti voimallisen markkinoinnin ja ikään kuin ”monipuolisti” suomalaisten ”yksipuolista” ravintoa. Itä-Suomessa laitettiin sydänkuolleisuuden laskemiseksi voi ja tupakka pannaan. Markkinoille tuli ns. kevytmargariineja ja rasvattomia tuotteita.
Mitä tänään löydämme kaupasta? Metritolkulla ”helppoja” valmisruokia ja kevytlevitteitä, maitotiskit tursuavat jos jonkilaista pästöroitua ja prosessoitua, sokerinkyllästämää tuotetta, lihatiskeillä on tarjolla manipuloiduilla rehuilla syötettyä lihakarjaa ja grillattavaa joka lähtöön ja broileria, siipiä ja koipia hornetmausteilla eri muodoissaan on tarjolla. Kalatiskillä tarjotaan rehulla kasvatettua tai ainakin ympäristömyrkyillä kyllästettyä kalaa.
Mitä yhteistä näillä on? Valmisruokiin käytetään säilöntäaineita, happamuudensäätöaineita, väriaineita, E sitä ja E tätä, valmiiksi maustetut lihapalat on pyöritelty jos jonkinlaisessa huonolaatuisessa öljymarinadissa, kalatuotteet on valmiiksi käsitelty ja kasvatetuissa kaloissa tuskin on enää jäljellä mitään terveyttä edistävää, koska kalat on ruokittu ihmiselle epäterveellisillä rehuilla.
Moni meistä elää erilaisten tulehduksellisten vaivojensa kanssa, eikä välttämättä tule ajatelleeksi, että ne voisivat olla seurausta ravintoainepuutoksista tai jonkin haitallisen ravintoaineen liikasaannista. Aikuisilla erilaiset tulehdustilat ja lapsilla tarkkaavaisuushäiriöt, astma, ihottumat ja allergiat tuntuvat vain lisääntyvän vuosi vuodelta, samoin diabetes. Masennus on top 3:ssa työkyvyttömyystilastoissa. Jotain on siis pahasti pielessä elintavoissamme. Tehoviljelyn, karjankasvatuksen, elintarviketeollisuuden toimintatapojen ja ympäristön saastumisen vuoksi terveellisesti syöminen on vaikeampaa kuin ennen. Onkin tärkeää tasapainottaa elämän eri osa-alueet ja aktiviteetit, työ ja vapaa-aika, lepo ja liikunta sekä löytää itselle sopiva ruokavalio ja keinot stressin hallintaan.
Jokainen voi omilla valinnoillaan vaikuttaa sekä omaan että lapsiensa terveyteen. Erityisesti kannattaa panostaa ruokavalioon ja verisuoniterveyteen. Pidä huolta B12- ja D-vitamiinien saannista, vaihda kovia rasvoja pehmeisiin, enkä tällä tarkoita nykyisiä ns. kevytlevitteitä, jotka kelpaavat vain polkupyörän ketjurasvoiksi, vaan hyvänlaatuisia neitsytöljyjä. Varmista kalarasvan (1,5-3,0 gr/pv) ja polyfenoleiden riittävä saanti, huolehdi suun terveydestä ja tasaa verensokeria. Näihin elämäntapamuutoksiin ei lääkäriä tarvita, vain motivaatiota. Kannattaako siis odottaa, että tulehdussairaudet tai muistiongelmat iskevät kovalla voimalla?